Here I am.

SE on ollut mielessä pelottavan usein. Välillä on melkein tukahduttanut, kun ei ole päässyt tekemään SITÄ. Aina ei ehdi. Jaksa. [Parhaimpia tekosyitä, ihan sama mistä puhe.. :D]

Ooh, kuinka järkyttävän iso halu on ollut kirjoittaa! Ongelmanihan vain on se, että:
a) En ole koskaan kotona. Olen aina joko treeneissä, työ-hommissa tai roller derby-seuramme asioissa.
b) Joku roikkuu kokoaika näyttöni vieressä :D En osaa kirjoittaa ilman, että saisin tehdä sen rauhassa.
c) Kun minä kerran viikossa ehdin silloin "rauhan aikana" avata koneen, jumitun sillä joko Facebookkiin tai muualle. Yleensä derbyyn liittyvissä asioissa. Tai luen itseäni kiinnostavia juttuja. Soppailen. Tai sitten vaan selaan sitä Facebookkia ylös ja alas - Koska se näyttää niin erilaiselta koneella! Ja enhän ole sitä ehtinyt vähään aikaan tekemään! ..Niinpä niin.

Edelliseen tekstiini palatakseni: Eipä todellakaan tiennyt tyttö missä olisi reilun puolen vuoden päästä. Ou mai miten hymyilyttääkin se, mihin seuraava puolikas vuosi minut vie!

Tällä hetkellä olen siis tässä:
Derby on vienyt kokonaan sekä mieleni, että sydämeni. Ei mene päivääkään, että asiasta ei puhuisi: jo pelkkä puhelin laulaa joukkueen viestejä aika ajoin. Seuran hallitukseenkin hyppäsin mukaan, joten sitäkin myötä hieman enemmän tekemistä. Minua huvittaa ajatus, että puhun derbystä yhtä paljon kuin pienten lasten äidit vauvoistaan. Hoksasin tämän itse työmaalla tuossa yksi päivä, kun tuli ajatus, että kuinkahan kauan nämä jaksavat kuunnella, kun joka väliin heitän lajista jotain :D !

Henkinen hyvinvointini on tällä hetkellä korkeammalla kuin koskaan ja todellakin hymyilyttää ja lämmittää sydäntä ajatus, missä olen senkin kanssa seuraavan puolivuotisen kuluttua :)

Opiskelen alaa, josta todellakin nautin. Kaikki tuntuu niin luontevalta. Tämä voi olla yksi niistä asioista, joita minun kuuluukin tehdä. Ainakin olen oikealla tiellä ja seuraavat kuukaudet tulevat näyttämään lisää haasteita ja vahvistamaan fiiliksiäni alan suhteen.

Mikäpä tässä,
Life is gooood. :) Palaillaan pian tarkemmin, käynnistellään vielä vähän :)

-M

Eipä tiennyt tyttö

Eipä tiennyt tyttö..

Eipä tiennyt tyttö viime lokakuussa, mistä löytäisi itsensä seuraavan puolen vuoden kuluttua. (Tai tarkemmin ottaen lähemmäs 7kk kuluttua.)

Eipä tiennyt tyttö, että hän on edelleen koko ajan reenaamassa.
Ehkä saattoi tyttö arvella, että laji vei sydämen, vaan eipä tiennyt tyttö, että laji vie mielen - ja kehonkin.

Eipä tiennyt tyttö, että ei ole samalla työmaalla enää. Ehkä saattoi arvella, vaan eipä tiennyt tyttö, että joku toinen ala vie mielen - ja sydämenkin.

Eipä tiennyt tyttö, kuinka voi sydän, mieli ja keho kehittyä reilun puolen vuoden aikana.
Eipä tiennyt tyttö, kuinka paljon voi itseään kohtaan oppia olemaan lempeämpi, rakastavampi.
Eipä tiennyt tyttö, kuinka paljon voi itseensä uskoa.

Vaan nytpä tietää tyttö, kuinka paljon voi elämää rakastaa.
Nytpä tietää tyttö, kuinka paljon voi elämään luottaa ja siihen, että asioilla on tapana mennä kuten on tarkoitettu.
Nytpä tietää tyttö, että pääsee halutessaan vaikka kuuhun asti.

Stay tuned.
The story continues. <3

A year.

Viime kirjoituksesta ei aivan vuotta ole.
Siitä on, kun ensimmäisen kerran kirjoitin tätä blogia.
Aika ajoin olen palannut kaikkiin edellisiin kirjoituksiini, mitä olen koskaan kirjoittanut. Tänään törmäsin erään ihanan naisen blogiin, jonka hän on päättänyt herättää uudelleen henkiin.

Aloitin tämän blogin kirjoittamalla siitä, että jokainen haluaa jossain vaiheessa aloittaa elämänsä alusta.
Tällä kertaa en tee sitä. Nyt hyväksyn menneisyyteni - ja sen, että en ole enää siellä. Voin kertoa, kun tuossa joku aika sitten luin alkupään tekstejäni, sydäntäni alkoi puristamaan ja muistin nuo hetket..
Asia on edelleen minulle suuri ja tärkeä. Unelma.

Muistakaa unelmoida. Pitäkää kiinni Unelmistanne. Voin kertoa, että viime syksynä lähti sellainen lento käyntiin, joka ei todellakaan ole pysähtymässä. Asioita on tapahtunut ja ilmestynyt elämääni kuin huomaamatta, uusi harrastus, uusi koulutus, uusia aivan huikeita ihmisiä..! Silti huomaan kamppailevani tämän yhden ja saman asian kanssa. Kuitenkin, asioilla on tapana järjestyä - ja mennä kuten on tarkoitettu. Mulla on kokoajan sisälläni kutina, että kohta tapahtuu jotain suurta.

Aivan kohta.

Stay tuned. Here might have just started something..

-M