The size of me.

Olen halunnut jo pitkään tilata Drome-housut. [Jjeep, Freddyjä olen kokeillut, eivätkä olleet minun juttu. Ainakaan vielä, kai?]  Nyt niitä on taas saapunut verkkokauppojen varastoihin, ilmeisesti ihan jonoakin on ollut ja joistakin kaupoista ovat koot jo loppuneet ennakkotilausten myötä. Jos et ole jo kuullut, niin Dromet ovat siis strech-housut, jotka "ovat valmistettu neljään suuntaan joustavasta "second skin" materiaalista. Ennenkokemattoman mukavat Drome-housut muotoilevat kroppaa parhaalla mahdollisella tavalla."

Joo kyllä kiitos, minä pidän mukavista housuista. Mitä enempi ne tuntuvat kalsareilta, sitä parempi!

Värejähän oli ihania! Himoitsin hirveästi fuksian sävyistä limited edition-mallia, vaan päädyin kuitenkin perus mustaan, koska minulla ei ole kokemusta näistä housuista.

Sitten se tärkein. Koko kysymys. Otanko M vai L koon? Isompaan olisin ehkä itse kallistunut, vaan kun kysyin neuvoa, jolla tiesin näitä pöksyjä olevan, hänen reaktionsa oli paras:
"Et kyllä ota L-kokosia!!!! Takuulla isot."

Hänellä sattui myös olevan asiaa työmaalleni tänään, ja kysyi joko olin housut ehtinyt tilata. Vastasin, että pitää kotona sitten klikkailla.
"Etkä tasan sitten ota niin isoja. Sehän on säkki sun päällä!!"

Minun on hirveän vaikea arvioida, minkä kokoinen olen. Gina Tricosta olisin halunnut housut kokoa L ja 40. Jouduin ihmetyksekseni ottamaan kuitenkin koot M ja 38. (Ei minulle mene jalkaan housut kokoa 38!!) Alushousuja ostin myös. Kokoa L. Ei mun peppu ookkaan niin iso kuin luulen.

Paidat ovat paljon helpompia. Olen yleensä yläosaltani kokoa M. Riippuu vähän vaatteesta. Alaosien ostaminen on aina ollut paljon vaikeampaa. (Varsinkin niiden housujen.) Joulun aikaan shoppailin siskoni kanssa, ja minun oli käytävä sovittamassa jopa mustia perus leggingsejä(kalsareita). Olen tilannut jenkkilästä perus mustat Marvel-aiheiset leggingsit(kalsarit) kokoa XL. Koska pelkäsin että ne ovat liian tiukat, jos otan yhtään pienemmät.

Kuinka isona minä sitten näen itseni? Sitä en tiedä. Ilmeisesti liian isona. Vääristääkö peili kaikilla naisilla, vai vain meillä, jotka emme ehkä usko täysiä itseemme, joiden itsetunto on heikompi, jotka emme kenties ole sinut kroppamme kanssa?

Mä tykkään tästä kropasta - useimmiten. Tavoitteena korvata sana "useimmiten" sanoilla - joka päivä.

Ihanaa alkavaa viikkoa.
Rakastakaa itseänne sellaisina kuin olette.
Sinä olet maailman paras sinä.

-M

Sorry I forgot you for one week - Here's what's happened

Niin se on viikko vierähtänyt, enkä ole sanaakaan saanut tänne. Tämä on siis hengissä pitämis postaus - ettei tämä homma nyt ihan näin alkuunsa tyssäisi.

No - mitäs on viikossa tapahtunut? Kun avaa puhelimen kuvagallerian, sieltä ilmestyy kahden raaka-aineen Nutella-kakku (Nutellaa ja munia. Vain. Oli ihan OK. Vain. Odotukseni olivat korkeammalla, mieluummin syön Nutellani suoraan purkista.), venyttelyohjeista napattuja kuvia, kuva B:stä kun hän ottaa kuvaa pikkulinnusta, miehestä joka makaa sängyssä ja yrittää paeta kameraa (onnistuen siinä), vatsatreeniohjeita, kuva liikuntahallin remppailmoituksesta kesän 2015 osalta, kuvia kirppispöydästä ja eilisestä aamupalasta.

Olen tullut siihen tulokseen, että en pysty olemaan niin avoin tässä blogissa, kuin haluaisin. Olen päättänyt taas jatkaa intuitivisen kirjoittamisen harjoittelua - paperille, itsekseni. Tavoitteenani on olla rehellinen itselleni. Tästä ajatuksesta rohkaistuneena, pystyn julkaisemaan muutaman edellä mainitsemani kuvan viime viikolta.

Nutellakakku.
4-5 munaa ja purkki Nutellaa.
(Itse testasin puolikkaalla purkilla ja kolmella munalla.
Ettei mene se Nutella hukkaan.)

Aurinkoinen kävelyretki, tuuli oli silti kylmä.

Ananasmunakas -
 Kaurahiutsut ja ananakset karamellisoidaan kookosöljyssä pannulla,
lisätään muna ja paistetaan kypsäksi.
Nam.

Viime viikkohan oli ihan huippu! Maanantaina töihin mennessä otin asenteen, että tästä viikosta tulee hyvä. Energiaa riitti, treenistä en ottanut stressiä, parantelin flunssaa. Ja valmennukseen liittymisen lisäksi - varattiin systen kanssa matka Lontooseen! Ja vieläpä yhdellä ekstra päivällä! Tätä voin kutsua todellakin jo kesälomaksi. Mahtavaa kun pääsen B:n viemään myös kunnon lomalle. Toissa kesänähän minulla oli ensimmäinen virallinen kesäloma, jonka taisin viettää muuttopuuhissa :D

Tänä maanantaina jo tiesin, että se kostautuisi. Maanantai oli kyllä vielä ihan "normaali", töiden jälkeen ehdin tunteroisen pyörähtää kotona, kun kaveri tuli hakemaan hallille säkkiä hakkaamaan ja salille. Nälkä ajoi kotiin ja loppuilta meni kivasti miehen kanssa kahdestaan, tenavat toisissa kodeissa.
Tiistai aamuna ketutti valmiiksi jo, kun heräsin. Sitten sain tekstiviestin, juuri kun olin asian ehkä ehtinyt jo Facebookista lukea. Mummoni oli nukkunut yöllä pois. Itkin muutaman tunnin. En kuitenkaan surrut pelkästään mummoani, nyt oli hänen aikansa, ja tilanne oli tiedossa. Vaan se suru aukaisi padot myös muihinkin käynnissä oleviin tilanteisiin. Hallille oli kuitenkin aamupäivätreffit sovittu, ja näitäkin olin odottanut, joten päätin jatkaa purkautumista myöhemmin. Hyvät treffit olikin ja kuten puhetta olikin, ehdottomasti uudestaan :)!
Pikaisesti kotona suihkussa kävin, odotin miehen töistä ja itkin hetken häntä vasten - sitten suuntasin ystäväni luokse. Piti vain päästä pois kotoa. Avauduin ja ihmettelin maailman menoa, kunnes tajusimme että ulkona on lämmin. Menimme siis pihalle istumaan ja "tsillailemaan", höpöttelemään niitä näitä tekemättä mitään, istuen, kahvista nauttien (minä en juo kahvia, kuuluu vain vahvasti näiden sankareiden tsillailuun :D) ja vain olemaan. Muutaman tunnin jälkeen pakenin taas kotiin itkemään. Illalla nukahdin ennen yhdeksää, heräsin yöllä yhdeltä. Puoli kolmelta nousin sängystä - syömään ja lukemaan. Enhän ollut koko päivänä juuri edes saanut syötyä. Neljän aikaan alkoi väsyttämään. Mies lähti ennen kuutta töihin, olin kysynyt että kai hän tulee takaisin. Ystäväni soitti hieman ennen aamu kahdeksaa, olenko menossa salille. :D

Se päivä, eilinen, meni ihan ilman ajattelemista. Annoin anteeksi asioita itselleni ja miehelleni,joka oli tietämättään aiheuttanut minulle mielipahaa, joka otti ilmeisesti hänen omalle tunnolleen. Miehelle, joka oli huolehtinut moneen kertaan kuinka voin, jolle olin myös sanonut että mielen päällä on muutakin kuin vain mummoni. Joka antoi minun rauhassa surra ja olla hiljaa. Joka otti kanssani päiväunet töiden jälkeen. Joka lähti kaupasta hakemaan minulle salaattia ja feta-juustoa, koska minulla oli taas nälkä. Jolle minä tein siitä hyvästä lihapullia, joita en itse edes syö.

Tänään oli touhun täyteinen päivä töissä - ja yhteinen (passin- ja jukurtinhaku)iltalenkki.
Rauhallista viikonloppua toivotellen:

-M
(Tuli muuten hyvä passikuva sittenkin tällä kertaa! Parempi kuin edellinen. Hiukset tosin olisi saanut ehkä olla ponnarilla.. Muistetaan tämä ensi kerralla, jos ei ole hyvää kampausta!)

Decisions. Feeling good.

Eipäs sitä ole sinne salille päässyt. Eilen olin kyllä aamusta lähtien niin tukossa, että oikein tympäsi kun pää oli täynnä räkää. Tänään taas on vallan hyvä olo, nenä vähän vuotaa ja semmoista, ja tässä työpäivän ja ruuan laiton jälkeen tuli olo, että jotakin tekemistä nyt heti! No eipä tässä nyt ole, kerkesin imuroimaankin jo aamulla.. Huomisen jos vielä malttaisi tilannetta tarkkailla eikä hyökkisi heti salille sairastuttamaan itseään, niin ois aika jeba!

Ei tämä aiemmin ole ollut näin helppoa. Salilta pois oleminen nimittäin. Alku vuodesta sairastelin oikein urakalla, parin viikon sykleillä. Terveeksi kun tuli ehti salilla sen melkein kaksi viikkoa käydä, ja sitten taas kipeänä. Viikko/vähän reilu pois salilta ja takaisin. Tätä jatkui noin sen kaksi kuukautta. Uskohan siinä meinasi loppua ja ensimmäisellä sairastumiskerralla jo kolmas päivä tuntui tuskalta. Tämä viikko on ollut miljoona kertaa helpompi. Mieli tekee mennä, vaan pää ei räjähdä sen takia, koska ymmärrän miksi ei saa ja kannata. Maailmani ei kaadu.
Niin, ja minähän en oikeasti ikinä edes sairastu niin pahasti, etten jaksaisi sohvalta nousta. Kai mulla oli "manflu", se kuuluisa miesflunssa? Tämä tämänhetkinen on ihan perus.

Tein eilen päätöksen. Ilmottauduin syksyllä starttaavaan Unelma Itsestä- valmennukseen. Kauan olen tätä jo miettinyt ja tiedän että oikein valitsin, koska pisti heti hymyilyttämään niin, että poskiin sattui! Itsekseni olen myös tänään jatkanut intoilua. Jännityksellä odotan syksyä ja toivonkin sen saapuvan pian! (Ei liian pian, että ehtii auringostakin nauttia sen verran, että se alkaa piisaamaan. Olen talvi-ihminen.) En ole missään valmennuksessa ollut aiemmin, ja olen aivan varma, että tämä on juuri minulle tehty.

"Unelma Itsestä- valmennuksessa otetaan huomioon yksilö sekä yksilön hyvinvointi jatkumona ja kokonaisvaltaisena pohjana elämälle. Hyvinvointi on meidän jokaisen luonnollinen olotila.

Valmennusohjelmassa keskitytään löytämään ne keinot, joilla saa liikkumisesta intohimon, syömisestä terveellisen elämäntavan ja rohkeuden toteuttaa omia unelmia sekä loistaa omassa elämässä. Teemme sinun unelmasi mahdolliseksi."

Henkisen tasapainon löytäminen minua kiehtoo eniten. Henkinen puoli vaikuttaa niin paljon myös treenaamiseen. Lisäksi kun tässä saa itselleen sopivan treeniohjelman (ei salipakkoa niille, itselleni toki ehdoton) ja apuja tekemään syömisestä terveellinen elämäntapa (käsitellään mm. tunnesyömistä, tarpeen minulle), What more I could ask for?
Enkä ole mitään negatiivista kuullut tästä valmennuksesta - päin vastoin! Moni valmennuksen käynyt on lähtenyt mukaan uudestaan! Kiva olisi kuulla, jos siellä ruudun toisella puolella on joku Tuulin valmennuksessa ollut :) Tai kenties joku, joka on lähdössä tähän syksyllä starttaavaan ryhmään !

Tästä pääset tutkimaan tarkemmin, mukaan ehtii vielä!

Can't hardly wait!

-M

mayjunejuly.

Niinpä se nappasi kesäkuun käyntiin. Minulla tekee mieli syödä jäätelöä. Kävin kyllä B:n kanssa tänään korkkaamassa paikallisen jäätelökioskin :O [Ajatelkaa, meillä on sellainen tänä kesänä!!] Tiedän, että himoni johtuu siitä, että olen syönyt tänään liian vähän oikeaa ruokaa. Niin kerta. Plus mulla on kurkku kipeä. Silloinhan saa syödä vaikka pelkästään vain jäätelöä, jos siltä tuntuu.

Vaan nyt kyllä sisäinen kelloni heittää. Täysikuuhan on vasta tänään, ja minulla on tapana nähdä painajaisia öisin, useampi yö putkeen ennen sitä. En osaa sanoa kauanko se on mennyt niin, vaan niin se on mennyt. Aloin tosin huomaamaan sen noin 1-3 vuotta sitten. [Sen takia noin laaja käsite, kun muistan miettineeni tätä tuolloin kolmisen vuotta sittenkin asuessani eri kämpässä. Välissä unohdin asian, kestin painajaiset.] Ja en tosiaan osaa sanoa kauanko olen näitä uniani nähnyt.

Mietin nyt vain, olenko tullut taas astetta vahvemmaksi? Vai mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Ehkä ensi yö sen näyttää ja tuokin eteeni kauheista kauheimmat painajaiset! Vaan voisiko se näyttää myös sen, mitä ihmettä tarkoittaa, kun työmaallani on ruvennut ravaamaan palomiehiä harva se päivä?! Tai siis, yksi mies per päivä.. mutta kuitenkin!

Kävin B:n kanssa myös mummuja (hänelle siis isomummuja) katsomassa tänään. Ja ajattelin mennä huomenna uudestaan, sain oman äitini mukaan tai en. Tästäkin saan kiittää tätiäni, joka on kauempaa omaa äitiään ajellut tänne katsomaan ja pyysi minua käymään vanhustenkodissa. Tämän mummun tila on huonontunut ja eletään pelonsekaista aikaa. Vielä eilen oli syönyt ja puhunutkin jotain. Alzheimerin tautia hän on sairastanut kauan, muistan kun hän ei enää vuosia sitten tunnistanut minua, kun vielä omillaan pystyi kuitenkin asumaan.
Toinen mummuni oli taas hyvinkin pirteä ja puhetta piisasi, kuten aina.  Kävellä ei enää jaksa ja arveli että oli luullut muistinsa huononneen, vaan oli iloinen kun muisti meidät molemmat nimeltä :) Minulle tuli itselleni niin hyvä mieli, kun näin heidät molemmat tänään <3

Salille en ole päässyt sitten viime lauantain. Tai oikeammin sanottuna: en ole mennyt. Aploodit minulle. Aiemmin tämä on tuottanut suurta tuskaa, kun on joutunut olemaan sieltä pois. Aamulla vain töissä huomasin, kun raskaita kuormia nakkelin, että ei oikein kulje. Että parempi jäädä saliltakin pois vielä tänään. Ei se silloin lauantainakaan oikein kulkenut. Haaveilen kuitenkin huomen aamulla herätyksen laittavani ja aamujumpalle pääseväni.

Saapa huomata.

-M