It's all about fat.

No kylläpä otsikon nakkasi. Tämähän juontaa juurensa tähän minun koipeeni, jonka kävin eilen tatuloimassa. Hihii! Siihen iskettiin minun "Stay strong no matter what"-muistutukseni. Old schoolia, tiikeri. Grrau. Valitettavasti se on rasvan peitossa, turvonnut, ja punoittaa, joten kuvaa saa odotella. 

Kävin ottamassa leimani Oulun Red&White Inkissä Sergiolla. Hän on tehnyt kaikki paitsi ensimmäisen tatuointini. Ja kyllä, joku päivä aion viedä myös äitini Red&White Inkiin. Suosittelen, todellakin! Porukalla on kokoaika hymy huulilla ja juttu lentää. Ei arvostella sitä, minkälaisen kuvan haluat ottaa, vaan ollaan kiinnostuneita. Annetaan kaikkien olla omia itsejään, välillä käydään kuikkimassa mitä kaveri tekee.. Parhautta ja parasta palvelua :)

Tämä operaatio kesti aikalailla sen kaksi tuntia. Taukoja ei sen kummemmin pidetty, mitä nyt musiikin laittamista yms. Kuva on ehkä isoin, mitä minulla nyt on, ei kuitenkaan kovin paljon isompi olkapäässä sijaitsevaa omaakuvaani. Vaikea hahmottaa, kun muut ovat käsivarressa ja tämä tehtiin reiteen (ja on tosiaan vielä turvoksissa yms.)
Paikkana voisin sanoa, että reisi on helpompi tehdä, mutta kivuliaampi parantaa. Ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä :D Itse operaatio ei nimittäin sattunut juuri lainkaan, tuntui vain joutavalta ja ääriviivat tietystä kohdasta sattuivat hieman enemmän. Värittäminen sai irvistämään siinä vaiheessa kun aikaa oli jo sen reilu 1,5h kulunut. Käsivarsi oli pahempi, koska se puutui ja taukoja oli sen takia pidettävä. Käteen ei sattunut jälkeenpäin näin paljon ja varsinkin käveleminen tuntuu nyt inhottavalta :D Kestetään - eihän minun ollut tarkoitus kuin pysyä tässä yhdessä kädessä..

Operaation jälkeen kävimme ystäväni kanssa intialaisessa syömässä ja hieman pyörimässä kaupunnilla. Sieltä nappasin kirjakaupasta itselleni aikuisten värityskirjan. :O Aluksi en ollut varma, mitä olen ylipäätänsä näistä mieltä. En uskaltanut Lontoon reissulla sellaista vielä ostaa, vaan nyt päätin kuitenkin sellaisen haluavani. Väritin sitä eilen - ja väritin sitä tänäänkin. Ehkä julkaisen jonkun oikein nätin kuvan, kun/jos sellaisen saan aikaiseksi.

Peekaboo :P

Nooo mitäs muuta! Männä viikonloppuna kävimmä Oulun yöelämässä! Niin ja siellä väriestejuoksussa.
                                  

Hengissä selvittiin maaliin asti - vaikka otettiinkin tosiaan semmoiset 12km lenkit. Itse rata oli hieman reilu 4km. Välikuolemat piti siinä yöpaikalla sitten kuitenkin ottaa, kun takaisin pääsimme. Juoksu oli ihan hauska. Tarpeeksi hauska, että sinne voisi uudestaankin joskus lähteä. Seura oli kyllä paras mahdollinen. Esteitä ja värejä toivoimme kaikki tietystikkin enemmän.

Elämäpä on muutenkin nakellut mallillaan, ja nyt olisi aika ratkoa tulevaisuuden suuria mysteereitä. Koko heinäkuun olen saanut odottaa yhtä jos toistakin asiaa, joka pitää saada alta käsiteltyä/elettyä/koettua pois, että voitaisiin rauhassa taas kinastella tästä lapsiasiasta. Puheenaiheita on muitakin, enkä minä ole ainoa, joka pitää suunsa kiinni.

Se vain kostautuu, se suun kiinni pitäminen nimittäin. Asiat kasautuu, sä stressaannut ja sitten pimahdat. Näin kävi minulle muutama ilta takaperin, kun junalippuja olin ostelemassa. Olin sanonut, että haluan hänen siihen iltaan mennessä tietävän, lähteekö hän tatskapäivänä mukaan Ouluun, että tietää liput ostaa. Laitoin Facebook-päivityksen, jossa kysyin mahdollista kyytiä Ouluun, koska hän ei osannutkaan sanoa lähteekö vai ei. Ja siitä syntyi Riita. Minä sain kuitenkin Voimani haettua Oulusta, ja hän oli mukana. (Osti lipun edeltävänä iltana.) Voimani sain, ja sen ansiosta myös suuni avattua.
"Hei tiedätkö, meidän täytyy asioista puhua ennen kuin koulut taas alkaa ja hukutaan sinne arjen pyöritykseen..""Ai mistä?"
".. no siitä yhdestä.."
Näillä mennään. (ei mikään muutu?)

Viikonloppuja!
Mulle nakattiin haaste, enkä malta odottaa että saan aikaiseksi vastailla! Aloitin kirjoittamaan sitä heti jo eilen, vaan ajattelin että pitää tätä liibalaabaakin tähän väliin saada :)
Ja maanantaina alkaa ilmainen Unelma Itsestä: Unelmien viikko ! Klikkaa ja liity ihmeessä kokeilemaan. Itsehän en malta odottaa kuukauden päästä alkavaa Unelma Itsestä valmennusta, wuhuu!
Jospa sitten ei kaikki olisi enää niin rasvaista. Ylipäätänsä

-M

#lovelondon

Niin sitä ollaan reissusta kotiuduttu ja saatu tietokone nokan eteen. Hiemanhan tuota on väliä ollut tässä näpyttelyssä, vaan yritetään skarpata ;)

Matkamme oli täynnä askeleita, hyvää ruokaa ja julkista liikennettä - Kotiin päin tullessamme meinasimme jopa myöhästyä junasta. Saimme kirjaimellisesti juosta taksista laiturille. Luulen, että tähän väliin kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, ja reissusta pitäisi tehdä kokonaan ihan oma postaus. (Kuitenkin joka ikinen kerta on sellaiset jäänyt tekemättä. Joten nauttikaa näistä.)

London Eye

Yoda hengaili Piccadilly circuksen liepeillä, luultavasti vain varastaakseen B:n lakin.

London Zoo

Siskoni joutui photobombauksen uhriksi poseeratessaan Big Benin kanssa.

Notting Hill

Näimme myös muita tuttuja.

Lontoo oli niin mahtava, kuin muistinkin. Se otti meidät vastaan auringon paisteessa, ja antoi hieman sadettakin. Kävimme ottamassa kyytiä Lontoon silmältä, kävelemässä Notting Hillissä ja Portobello Roadin marketilla. Metrolla ajoimme tuhottomasti, ja vain ensimmäisellä kerralla harhaan. Tietenkin jotain korjaustöitä oli, joista emme olleet aiemmin tietoisia ja täytyi sitten lennosta vaihtaa reittisuunnitelmaa. Kuitenkin tuolla metrossa joutuu kilometrejä kuluttamaan myös kävellen, niin suosimme busseja. Metsästimme sarjakuvakauppoja (kiitos siskoni) ja saimme siten myös tuhottomasti kulutettua tennareita. B jaksoi kyllä tosi hyvin mukana ja hotellimme oli kuitenkin hyvällä sijainnilla, niin sinne pääsi aina hetkeksi lepäämään.
Harrodsin ostoskeskuksesta mainittava se, että kolmatta kertaa en sinne enää mene. (Paitsi jos joku ostaa mulle jonkun kassin sieltä :)) Edellisellä Lontoon vierailullani olen käynyt siellä ja luultavasti aika on kullannut muistot sen ihanuudesta - Menimme eksymään siellä. Väsyneinä ja nälkäisinä.

Lontoon eläintarhassa vietimme lähes yhden päivän. Sijainti oli mitä eriskummallisin: näimme kirahvit moottoritien yli ja läheisen puiston läpi kulkiessa pystyy näkemään pahkasikoja sekä Afrikan villikoiria. "Joo, näinpä tuossa aamulenkillä pahkasian."  Suuntasimme sieltä Camden Marketille, Lontoon varmaankin suurimmalle markkinapaikalle. Lähistöllä oli yksi sarjakuvakauppa :D

Madame Tussaudsin vahakabinetin säästimme reissumme viimeiselle päivälle. Olihan se käytännössä katsoen matkamme tarkoitus, koska Avengers. Olen aiemmin juossut vahakabinetin läpi, hyvin nopeaa ystäväni kanssa, oli kiire lennolle. Muutoksia oli tullut kivastikin! Teimme hassuja poseerauksia vahanukkejen kanssa ja pääsimme jopa aikamatkalle mustan Lontoon taksin kyytiin.

B ohjaa alusta med Chewbacca.

Paljon jäi taas näkemättä ja kokematta - kyllä ne jalat on rajalliset kulkea :D Ja voin taas olla varma, että Lontoo on todellakin tähän mennessä paras paikka, missä olen käynyt.

Paluulentomme oli tosiaan myöhässä ratkaisevat 15 minuuttia. Paineessa odotimme laukkuamme ja pääsimme onneksi taksijonon ohi kun selitimme tilanteemme. Pieni hätä tuli, kun näin että kuljettajaksemme valikoitui vanhempi herrasmies - eikö ne nuoret pojat aja vähä kovempaa? Noh, hän sai meidät tarpeeksi ajoissa perille, ajettuaan jotain kiertotietä ilmeisesti. Seuraavaa junaa olisimme joutuneet odottamaan 6 tuntia.

Nyt tosiaan kotiuduttu, ja maailman parhaimman vastaanoton kyllä sain. Jalat olen saanut salilla jumppattua jo kipeäksi ja seuraava ongelmani onkin, kuinka selviän tulevan lauantain väriestejuoksusta? Ensi viikolle onkin myös jo odotettavaa - sain nimittäin tatuointiajan! Saleilut saa taas sen viikon taukoa, vaan näin se nyt menee.. Nautin siellä vielä kun ehtii, muutaman kerran myös uuden salikaverin kanssa. Hän on Amerikasta asti tullut tänne lomailemaan ja kävin tänään tutustuttamassa hänet meidän saliin :)

Vaan ei niin paljon hyvää ettei jotain.. Nimittäin toisen mummoni kunto on yhtäkkiä huonontunut. Onneksi olen ehtinyt käydä häntä jo katsomassa. Aika näyttää. Kaikki voimani hänelle, ettei kivut olisi kovat <3

Jos avautumista lisää sitten myöhemmin,
Kaikkea hyvää toivotellen <3
-M

Edit: Ostin ne Dromet. Nuo pinkit limited edition värit. Koko M. (Sitten tilasin myös ne mustat, jotka vaihdoinkin harmaisiin..) On hyvät !

Hei hei heinäkuu, ei mitään hätää.

Tajusin tuossa juuri meikkejä pois pestessäni, että ensi viikonloppuna olen Lontoossa. Vietän viikon päästä viikonloppuni Suomen rajojen ulkopuolella.

Ennen reissuun lähteminen oli paljon "jännittävämpää". Saatoin "pakata" jo kuukautta aiemmin. Olen kyllä tosiaan nytkin kerännyt yhteen läjään tavaroita, joita tarvitsen vasta reissussa ja tehnyt listaa mitä pitää muistaa ottaa mukaan. Matkalaukun lainaan ystävältäni, ja sekin on vielä siellä. Silti, ei paniikkia vielä. Onhan lähtöön vielä 5 päivää. Ja se on monta se.

Huomenna on viimeinen tällä hetkellä tiedossani oleva työpäiväni. Tiedän kyllä, että niitä tulee vielä, en vain tiedä milloin: Alkuviikosta ennen reissua? Reissun jälkeen? Myöhemmin. Nou panik.

Mummon hautajaiset olivat viime lauantaina. Ne olivat kauniit. Pitkän matkan hautajaissaattueessa hänen kotitalonsa kautta hautuumaalle, jonne hänen elämänsä Rakkaus on haudattuna. Hän ei ollut minun pappani, vaikka pappana häntä pidinkin. Nyt on Mummulla hyvä olla <3 "Ei mittään hättää."

Heinäkuu startattuna käyntiin, ja kesä on kohta ohi. Kelitkin ovat olleet kohdallaan (tälläkin hetkellä sataa). Ei siinä, en minä kesästä niin innoissaan olekaan, olen talvi-ihminen. Vaan kyllä sitä ikävöi aurinkoa, kun se ei millään halua näyttäytyä.
Silti, ei hätää, vielä ehtii.

Minullakaan ei ole mitään hätää. Ei paniikkia. Asiat selviytyvät vielä. Pian.
Elämä kantaa, ja minä luotan siihen, että se tekee niin.

Ihanaa heinäkuuta just sulle <3 !

Tiedättekö, mitä löysin? Mummun hautajaispäivän iltana, käytin poikaani päivystyksessä naapurikunnassa. Sieltä pois ajaessamme, näimme sen. Löysimme sen. Sateenkaaren pään. Pysähdyimme katsomaan ja kuvaamaan sitä ja kuuntelemaan sadetta. Kun vain osaisin sen keskustelun kuvata, mitä kävimme ja sitä tunnetta purkittaa! Se oli täyttä onnea! Kun lähdimme matkaa jatkamaan, sateenkaari lähti seuraamaan! Se oli uskomatonta!
"Tajuatko, sinä olet se aarre!" Huikkasin B:lle, ja samalla sateenkaari katosi. Se oli mieletöntä. Sateenkaari oivalsi, että olimme sen aarteen sisäistäneet. Aarre, on se tunne toisia ihmisiä kohtaan sisimmässämme, se on se Rakkaus jota tunnemme toisia ihmisiä kohtaan. <3

Niin se vain on.