keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Almost two days in a row of awesomeness.

Niin se on jo keskiviikko iltaan vierähtänyt. Maanantaina pääsin salille selkätreenin heittämään ja vähän säkkiä hakkaamaan ja potilaskin selvisi tiistaina jo kouluun.
Tiistai aamu taas oli itselleni vaikea. Tai meinasi olla ja olisi ollut pidemmällekin. Näin painajaisia. Taas. Hyi. Näen unia tosi usein ja paljon, ja muistankin vielä ne hyvin. Yleensä ne ovat niin todellisiakin, niin helpommin "uskon" niihin. Ne eivät käsittele mitään yliluonnollista (enkä tarkoita tällä nyt etten uskoisi mihinkään tällaiseen), vaan ihan tuttuja ihmisiä, paikkoja ja muuta. Ja vaikka ne eivät suoranaisesti ole "painajaisia", vaan niissä on se fiilis. Tiedän itse, että jotain kaameaa on tapahtumassa. 
Esimerkiksi su-ma välisenä yönä olin ottamassa tatuointia, samalla artistilla kenellä olen tykännyt käydä, sellaiseen kohtaan mikä on kuumottanut tässä lähiaikoina. Kaameaa tässä oli se, että olin myöhästymässä töistä. Jep. Se fiilis. Työmaalle selvisin unessa, ja ihan ajallaan, eikä kukaan ollut minulle vihainen.
Ma-ti välisenä yönä mieheni oli jättänyt minut, koska olin lähtenyt ryyppäämään. En ollut antanut itseni hyväksyä asiaa, joten olin unohtanut sen ja kaveripariskunta tuli äitini oven taakse (jonne olin mennyt miettimään asioita) ja rupesivat kyselemään tilannetta. Ja siinäkin oli vain se fiilis se kaameus. En osaa kuvailla sitä, vaan saan sen unessa helposti ja siis noinkin pienistä asioista kuin töistä myöhästyminen. Se vie hirveän paljon energiaa. Näiden "painajaisten" näkeminen.

Olen kuitenkin hyvilläni, että ne ovat tasaantuneet näinkin pieniksi! Pahimmillaan olen nähnyt, kun minua tapetaan pesuhuoneessa. Huoneessa on vain minä ja eksäni ja hän käy veitsen kanssa kimppuuni, päälläni on hihaton paita ja farkkusortsit ja käsivarteni ja jalat auki. Hän lyö päätäni laattaseinään. Voimani ovat aivan lopussa ja istun huoneen nurkassa, tunnen kylmät laatat (kokoa 10x10 sekä seinissä että lattiassa, musta sauma, tumman siniharmaat laatat) selkääni vasten ja alan huutamaan.
"VOOOOOSH, VOOOOOOSH!"
Herään siihen, kun huudan oikeasti.

Monesti olen vedet silmissä nauranut, kun olen tämän unen kertonut. Systelle kerroin parin päivän sisään, koska fiilikseni tämän unen jälkeen oli monta päivää ihan kamala! Ja ystävän kanssa makiat naurut saatiin ihan pari kuukautta sitten.
Haen nyt tällä sitä, että unien jälkeen en voi hyvin. Riippuu paljon unesta, esmes tuo ensimmäinen uni ei tuntunut missään, vaan tiistai aamuna herääminen oli jo hankalaa. Olihan minut jätetty edellisenä yönä.

Päivähän parani roimasti jo ennen kuin ehdin kotoa poistua! Olin lähdössä eskarilaista saattelemaan, ja samalla itse töihin, kun instagramiin pamahti ilmoitus. Olin voittanut Unelma Itsestä työkirjan! Kuten mainitsinkin, että olin osallistunut unelmakuvahaasteeseen, jossa viikon ajan jokaisena päivänä oli uusi kuva julkaistava instagramissa aiheen mukaan. Osallistujien kesken suoritettiin arvonta. En tahtonut uskoa, että olin voittanut!
Samana aamuna julkaisin Facebook-seinälläni väriestejuoksuseuranhakuilmoituksen. (Haluan, että tämä on yhdyssana. OK?) Hyvin äkkiä sain ensimmäisen varman seuralaisen. Monihan siinä ehti tietysti empiä,vaan tänään on liput varattu ja kaksi ihanaa naista sain seurakseni!
Tiistai oli myös jalkarääkkipäivä. Menin salille suoraan töistä, ja olin tietysti unohtanut kuulokkeet kotiin. Ei auta, jumpalle ruvettava kuitenkin ja hyvä jumppa olikin. Kyykyssä jaksoin enempi toistoja joka painosarjoilla, prässillä myös ja suorin jaloin maastavedossa sain myös tiukat sarjat! Tänään onkin ollut lepipäivä, lenkin vain olen heittänyt, huomenna käsiä tekemään ;)

Kirpparille menevien tavaroiden hinnoittelussa on mennyt tämä päivä. Vaatekaapista pitäisi vielä se housuhylly tarkistaa, että onko tosiaan jäljellä vain kahdet hyvin istuvat farkut! Muutenkin on aina ollut hankala löytää sopivia farkkuja.. Paitoja nakkelin myös surutta myyntiin, tiukkaa tekee rinnan kohdalta (selkä on alkanut leventyä) ja myös käsivarsista.. Ei sentään tarvi vaatekaappia uusia aivan heti, jäi sinne vielä muillekin jaettavaa !

Näillä viilingeillä loppuviikkoon!

-M

1 kommentti:

  1. Itse näen todella harvoin unia, ja silloin kun näen, ne ovat aina painajaisia. Ihan viikko sitten näin että joku (nainen) puukotti mua mahaan ja viilsi multa ranteet auki. Käsitänkin mistä tämä juontaa juurensa, en vain voi tajuta että MIKSI kaikki mieltä painavat asiat muuttuu unissa miljoona kertaa pahemmiksi.

    Ja oon varmasti ihan yhtä innoissani heinäkuusta kuin sinä ! :) On jotain mitä odottaa :)

    VastaaPoista