Mietin taas, onkohan tämä ihan.. "normaalia". Eilen oli reilun tunnin jalkatreeni ja tänään yläkroppaa rääkkäsin ainakin puolisentoista tuntia. Kotiin, ruokaa naamaan, vatsat treenasin, suihkuun. Ja noin tunti sen suihkun jälkeen aivan älytön väsymys, joka on jatkunut tähän hetkeen asti (yli neljä tuntia).
Ei, en halunnut luovuttaa ja ottaa päikkäreitä, vaikka älyttömästi mieli tekikin! Ja kohtahan tässä pääsee jo yöunille.
En vain ymmärrä mistä tämä tulee. "Saliväsymys" olisi ehkä parempi termi kuin "salipäänsärky", päänsärky kuulostaa kuitenkin kivemmalta.
Sen lisäksi, että olen väsynyt, olen myös nälkäinen. Voisin syödä, no, yksinkertaisesti kaiken. Aamulla tankkasin rahkaa ja Weetabixin kera maidon plus vihreää teetä. (En juo kahvia. Kahvilakko 2v?) Banaanin nakkasin vielä ennen salille menoa. Mansikanmakuista palautusjuomaa annos, kotona odotti täysjyvälasagne höystettynä porkkanoilla ja kesäkurpitsalla. Ja paljon maitoa. Sitten kun se väsymys sieltä alkoi hiipimään, niin pari tuntia syönnin jälkeen söin taas. Vihreää teetä, rahkaa ja persikoita. Muuta en ehtinyt, kun piti lähteä miehelle viemään kamppeita. Sieltä palattuani ja hetken maltettuani odottaa, söin taas.
Ja olen syönyt myös juuri ennen kun aloin kirjoittamaan. Upposi munaa ja juustoa ja manteleita ja pari riisikakkuakin, kurkkua ja ai niin, viinirypäleitä! Jälkipalana meni myös sellainen ex-Naminami toffeevanukas (menkat).
Sitä illan viimeistä syöntihetkeä odotellessa!
Olisiko ne pikku päikkärit sitten kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin kituuttaa loppu päivä tämän salipäänsäryn kanssa? Ja toisaalta, nyt kun on se aika kuukaudesta, niin silläkinhän toki voi olla osuutta asiaan. Vaan tietääkseni harrastan tätä kyllä muulloinkin.
Ps. Haluan salmiakkia. Tai lakritsia. Semmosia hyviä, pehmeitä, sokerilla päällystettyjä mustia makeisia. Nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti