Olen herännyt tänään liian aikaisin. Saisin nukkua vielä puoli tuntia, ennen kuin viimeinen herätykseni soisi. (Ensimmäinen herätysväli 10min, toinen 5min). Tänään on viimeinen aamu, kun saattelen eskarilaisen kouluun. Sitten hän on kesän jälkeen jo ekaluokkalainen.
Kouluvuosi onkin kulunut taas nopeasti. Eilen oli lähikoulun kevätjuhla. Kaksi kolmesta on opinahjossa tässä kivenheiton päässä. B on toisessa koulussa, joka taas on kivenheiton päässä hänen isältään, sama ala-aste, jonka itsekin kävin. Häntä oli turha ruveta siirtämään, kun tänne muutimme. Olihan hän jo eskarin käynyt ja kaveripiirin saanut alkuun. Enää ei ole puhettakaan, että haluaisi vaihtaa koulua, enkä minäkään haluaisi hänen vaihtavan.
Onhan se etu, kun on kahden koulun kävijöitä. Pääsee tuplasti joulujuhliin. B:n koululla ei varsinaista kevätjuhlaa tänä vuonna ollutkaan.
Eilisessä juhlassa istuessani näin vanhempia pienempien lastensa kanssa, katsomassa isompien lastensa esityksiä. Mieleeni vahvasti pamahti taas se lapsi-asia. Tuota minäkin vielä haluan. Mitä jos tämä vieressäni oleva ihminen, ei olekaan samaa mieltä kanssani? Pystynkö elämään asian kanssa loppuikäni, haaveillen asiasta edelleen tulevissa kevätjuhlissa? Vai meneekö tämä ohi?
Suuria kysymyksiä ilman vastauksia.
Hieman hämilläni olen tästä liian aikaisesta herätyksestä, koska eilen kömmin sänkyyn puolen yön jälkeen ja tuntui, että uni ei tule sitten millään. Heräsin tosiaan miehen töihinlähtö-ääniin, havahduin kai siinä vaiheessa kun luulin, että hän ei tule antamaan lähtöpusua.
Tuli hän, kun ensiksi oli ottanut minusta kuvan kun "nukun"? En aivan ymmärtänyt tätä, vaan toivottavasti asia selviää tässä päivän aikana!
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti