Yleensä tällainen tilanne (että en pääse salille silloin kun olen suunnitellut sinne meneväni) saisi minut lähes hermoromahduksen partaalle. Vaan tällaisia hetkiä on lähiaikoina ollut niin paljon, että ei tunnu missään! Käyn mahdollisesti illan päälle sitten, jos onnistuu. Osuutta saattaa olla myös sillä, että salikortti ei raksuta aikaa, tänään pitäisi sekin uusia.
Viikonloppuna tosiaan systen kanssa pyörähdettiin Oulussa tattoomessuilla ja naureskellen voisi sanoa, että oli kyllä melko epäonnen reissu. Kunnialla tosiaan vielä tähän mennessä selvittiin, ei tullut uutta leimaa. Vaan odotan kyllä innolla, jos mahdollisesti saattaisin piakoin kuitenkin uuden ajan saada.. Pitää siis käydä värittämässä tuota viimeisintäni hieman lisää ja tatuoijani aikoi olla asiasta yhteydessä. Ajattelin mahdollisesti kysäistä, jos sellaisen ajan saisi, että ehtisi uudenkin tekemään.
No mites meni reissussa? Ruoka oli hyvää, ja sitä oli riittävästi. Kävimme Pancho Villassa syömässä ennen kuin messuille suunnistimme. Jalkaisin olimme liikkeellä, ja tietenkin siellä oli joku maratooni menossa. Sitä ainoaa reittiä, josta pääsi messupaikalle! Emme viitsineet mennä löntystelemään ja häiriköimään sinne urheilijoiden sekaan, joten päätimme etsiä kiertotien. Löysimmekin hienon maisemareitin, jossa saimme kulkea veden vierellä. Hieman jouduimme maratoonareiden läpi loikkimaan, jotta pääsimme pusikon kautta kiertämään messualueelle.
Kyllähän se kuume siellä nousi, kun ympärillä kuului vain työntäyteistä koneiden surinaa ja ihmiset makasivat ja istuivat vähissä vaatteissa neulan alla. Kävimme läpi portfolioita ja upeita töitä oli kyllä kaikilla artisteilla! Hieman pidempään jutskailimme siinä erään ulkomaalaisen artistin kanssa, joka hieman yritti että olisi pitänyt ruveta leimaa ottamaan. Kuitenkin kunnialla siis selvittiin. Ja minusta tuntuu, että olen törmännyt niin huippuun tyyppiin, että uskoudun hänelle, kun on leimaamisen tarve.
Messuilta kun lähdimme, alkoi pienoiset hankaluutemme. Satoi vettä ja tuuli oli kova, mikä ei sinällään vielä haitannut, koska meillä oli sateenvarjo ja nahkatakit suojaavat myös erittäin hyvin. Sitten huomasimme, että aikaa oli tapettavaksi vaikka muille asti, emme olleet saaneet messuilla kulumaan niin kauan kuin olimme ajatelleet. Junan lähtöön olisi useampi tunti. Shoppailu ei juuri innostanut. Elokuvanäytösten lippujen hinnat olivat huimia, varsinkin kun olimme molemmat varteenotettavat ja erittäin loistavat vaihtoehdot jo nähneet (Avengers: Age of Ultron ja Mad Max: Fury Road). Suuntasimme Suomalaiseen Kirjakauppaan kuluttamaan aikaa ensin.
Päätin siinä kuitenkin tarkistaa, jos ehtisimme aikaisempaan junaan ja huomasinkin, että 20 minuutin päästä lähtisi seuraava. Lähdimme pikaisesti juna-asemalle ja soitin matkalla VR:n asiakaspalveluun vaihtaakseni liput. Kun pääsimme lähtöraiteelle, tuulenpuuska päätti siepata lakkini. Tuuli johdatteli sitä kohti isoa vesilätäkköä. Lähdin juoksemaan perään, vaan olin kuitenkin hidas. Onneksi lakki kuitenkin pysähtyi sinne lätäkköön, eikä lentänyt junan alle! Tämä nauratti minun lisäkseni myös muita junassa istuvia, jotka olivat saaneet seurata lakkini metsästystä junan ikkunoista. Kun pääsimme paikoillemme ja juna liikkeelle, niin siskoni päätti vielä vissypullon kaataa päällemme. Olikin aika lähteä jo kotiin.
Viime viikolla Instagramissa oli Unelma Itsestä, unelmakuvahaaste. Olen aiemminkin miettinyt ryhtyväni kyseiseen valmennukseen, ja nyt mietin sitä taas. Eräänä haastepäivänä piti ottaa itsestään hymykuva. Tämä oli mielestäni hankalaa, ja kun selailin puhelimeni selfieitä läpi, en niissä yhdessäkään oikeastaan hymyillyt. Sain kuitenkin napattua itsestäni ihan onnistuneen hymyn. Ja muutenkin haasteen aiheet pistivät miettimään ja saivat hyvälle tuulelle!
No niin, potilaskin tuossa jo heräilee, joi melkein litran mehua jo. Parannellaanpa tässä ja jatketaan hotellin metsästystä!
Hyvää alkavaa viikkoa!
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti